Tappouhkauksia ja työmiesarkea DocPointissa
DocPoint-festivaali huipentuu Helsingissä tänä viikonloppuna noin 50 eri esitykseen, keskustelutilaisuuksiin ja Risto sekä Mannan tähdittämään päättäjäisklubiin. Mitä leffoja olisi syytä painaa mieleen?
Katsottuani melkoisen määrän filmejä festareilla, voin todeta tason olevan tälläkin kertaa erinomainen. Joukkoon on toki mahtunut tylsempiäkin tapauksia ja epädokumentteja, mutta fiilis on hyvä. Ehkä parhaita dokkareita ovat olleet kotimaiset: Nuorten tekijöiden Arthur Franckin ja Oscar Forstenin Ruuhka on lyhyt, visuaalisesti tyylitelty pätkä kuljetusalan työläisten arjesta. Karun toteavat kommentit kertovat elämän koettelemuksista, ja toisaalta kiinnostavasta asenteesta omaan työntekoon. Taustalla vilisee pääkaupungin maisemat. Matkalla vanhuuteen taas kuvaa empaattisesti, kuinka dementia syö vakavuuden vanhan ihmisen maailmankuvasta, ja tekee tästä jälleen lapsen.
Toisaalta kiinnostavia ovat myös esimerkiksi ranskalaistekijöiden Kill The Referee, jossa katsoja pääsee seuraamaan jalkapallon EM-kisojen 2008 tuomareita lähietäisyydeltä. Tuomarit kokevat epävarmuutta ja uhkailuja mutta toisaalta myös onnistumisia, joukkuehenkeä ja sankaruutta sukulaisten silmissä. Kimberly Reedin ohjaama henkilökohtainen perhedokumentti Prodigal Sons kertoo veljeskolmikosta, joista yksi on adoptoitu ja saanut aivovaurion, yksi on homo ja viimeinen, ohjaaja itse on käynyt läpi sukupuolenkorjauksen. Jälleennäkeminen ei ole helppo, mutta Helsingissä vieraillut ohjaaja sai tästä vain lisävirtaa dokumenttiprojektiinsa.
Pienoisia floppeja ovat esimerkiksi mässäilevä Videocracy sekä pahasti epädokumentaarinen, joskin draamana kaunis Two Horses Of Genghis Khan.
Bloggaaja
Aksu on helsinkiläinen valtiotieteiden opiskelija, joka on kiinnostunut mediasta, musiikista, yhteiskunnasta, filosofiasta ja kunnon oluesta. Kesän 2009 aikana Aksu oli tekemässä juttua viisillä eri festareilla, ensi kesänä useammilla.