larouxalbumMuutaman huomiota saneen sinkun jälkeen Brittiläinen elektropop-duo La Roux julkaisi taannoin ensimmäisen pitkäsoittonsa. Kokoonpanon toinen sinkku In For the Kill on kuulunut melkoisesti keväästä lähtien ja muutama nimekäs remix takasi hitin myös klubeille.

Höntyilevämpi kriitikko voisi todeta taantuman kourissa rimpuilevan musiikkiteollisuuden puskevan nyt markkinoille suurten kokoonpanojen sijasta söpisteleviä syntikkaelectro-artisteja ja -duoja, joilla pienemmät menot ja ajan korvalla oleva tyylikkyys takaisivat kaupallisen menestyksen. Kyseinen duo on ennen pitkäsoiton julkaisua saanut yhden hypetetyn sinkun, ensimmäisen sinkun (Quicksand) jäädessä hieman unholaan, joten epäilykset pienimuotoisesta one-hit-wonderista ovat korkealla. Oli miten oli, ennakkuluulot pois ja levy pyörimään.

Laulaja Elly Jacksonin ääni soi kirkkaasti ja raikkaasti kosketinsoittaja Ben Langmaidin simppeleiden ja utuisten 80-luvulta ammentavien syntikkasoundien päälle. Levyn itseoikeutettu avausraita In For The Kill on takuuvarma singlebiisi ja avaa levyn pirteästi. Rullaavat syntikkamelodiat ja jytkyttävät biitit siivittävät ujeltavaa laulua eteenpäin levyn jatkuessa. Tunnelma on unenomainen, mutta aamukasteisen raikas. Muutamat pomppivat melodiat kosketinsoittimilla luovat hyviä hookkeja. Levyn jatkuessa utuinen tunnelma ottaa kuitenkin vallan yhä enemmän.

Sinänsä mukava elektropop jää pidemmän päälle hieman mitäänsanomattomaksi. Epäilykset pelkästä levy-yhtiön markkinaraon kilkuttelusta osottautuvat kylläkin perättömiksi, mutta muutama tarttuvampi kappale olisi siivittäny levyn loppuun asti mielenkiintoisempana kokonaisuutena. Levy luo pirteän ja hyväntuulisen ilmapiirin soimalla alusta loppuun hyväksi havaitulla kaavalla. Mukana on myös kesän ehdottomiin hitteihin kuuluva avausraita, josta kannattaa tarkistaa ainakin Skreamin ja High Contrastin takuuvarmat versiot.

La Roux luovii tiensä mukavien perushyvien bändien joukkoon. Tähän levyyn tulee varmasti joskus palattua, mutta kokoonpano ei tällä julkaisulla pysty havittelemaan mitään unohtumatonta. Toivottavasti mahdollisella seuraavalla julkaisulla duo saa sopivalla itseluottamuksella itselleen enemmän ilmaisuvoimaa. Sitä odotellessa tämä levy on varsin käypää kuunneltavaa pimeneviin kesäiltoihin.

Hei! Jos tykkäsit tästä artikkelista, niin jätä toki kommentti tai tilaa RSS virta ja seuraa uusia artikkeleita automaattisesti.

Aiheeseen liittyviä kirjoituksia:

  1. PMMP: Veden Varaan-levyarvostelu
  2. Levyarvio: Bat For Lashes – Two Suns
  3. Rubik esitteli uudet kappaleensa
  4. Levyarvio: Scandinavian Music Group – Palatkaa Pariisiin!
  5. Levyarvio: Metro Station – Metro Station