Levyarvio: Fever Ray – Fever Ray

Fever Ray veti hiljattain keikan Helsingin Tavastialla, ja paikka oli lähes loppuunmyyty. Musiikki oli elektronista, hienoa, maalailevaa ja synkkää. Upea, naisellinen lauluääni kertoi tarinaa. Hetkinen, mikä Fever Ray? En ole ikinä kuullutkaan. Törmäsin levyyn kaupassa, ja asiat alkoivat selvitä.

Ruotsalaisen elektroduo The Knifen toinen puolisko Karin Dreijer Andersson on julkaissut soololevyn nimellä Fever Ray. Tämä selviää levyn tummanpuhuvaan kanteen liimatusta tarrasta, ja mistäs muualtakaan kuin MySpacesta. The Knife  muodostuu veljestä ja sisaresta, Olof Dreijeristä ja Karin Dreijer Anderssonista. Se on julkaissut kolme albumia. Yhtyeen jäsenten tehtävät bändissä ovat varsin epäselvät, sillä musiikki muodostuu syntetisaattoriäänistä, minimalisista kompeista, ja runsaasti miksatusta lauluäänestä, joka on pitkälti Karin Dreijeristä lähtöisin.

Fever Ray -albumi kuulostaa ja tuntuu aluksi selkeältä jatkumolta The Knifen Silent Shout -levylle. Se on synkempää kuin duon kaksi ensimmäistä levytystä, ja äänimaailma on muokattu yhä karsitumpaan muotoon. Karin Dreijer Anderssonin laulu kuulostaa yhtä eteeriseltä kuin The Knifenkin tuotoksilla.

Eroja tulee kuitenkin rytmien puolella. Kun The Knife nojaa musiikissaan selkeisiin mutta yksinkertaisiin komppeihin, on Fever Rayn musiikki vapaammin soljuvaa. Keikalla Fever Ray oli viisihenkinen bändi, mutta ilmeisesti levy on puhtaasti Karin Dreijer Anderssonin käsialaa.

Kappaleet:

1. If I Had A Heart
2. When I Grow Up
3. Dry And Dusty
4. Seven
5. Triangle Walks
6. Concrete Walls
7. Now’s The Only Time I Know
8. I’m Not Done
9. Keep The Streets Empty For Me
10. Coconut

Bloggaaja

Aksu
Aksu on helsinkiläinen valtiotieteiden opiskelija, joka on kiinnostunut mediasta, musiikista, yhteiskunnasta, filosofiasta ja kunnon oluesta. Kesän 2009 aikana Aksu oli tekemässä juttua viisillä eri festareilla, ensi kesänä useammilla.