Suomalaisen indierockin nouseviin nimiin lukeutuva Kiki Pau kuulostaa hemmetin hyvältä. Tämä tosiseikka palaa aina mieleen, kun yhtyeen musiikki lähtee soimaan. Viime vuonna debyyttialbuminsa Let’s Rock julkaisseen Kiki Paun soinnissa on jotain samaa vanhanaikaisen kitararockin viehättävyyttä, kuin toisen nousevan nimen, Cats On Firen musiikissa. Tämä erinomaisuus kuului myös keikalla Helsingin Lepakkomiehessä eilen.
Lepakkomiehen alakerta on pienikokoinen klubitila. Esiintymislavan korotus lattiatasoon nähden on noin kymmenen senttiä. Kontakti yleisöön on siis välitön. Tämä toimii Kiki Paun kohdalla erinomaisesti. Olisi vaikea kuvitella niin konstailematonta musiikkia soittavan yhtyeen seisovan Ruisrockin päälavalla kymmenen metrin päässä yleisöstään.
Bändin meininki lavalla oli vapautunutta, ja tämä näkyi mm. rentona läpänheittona. Vaikka yleisö ei nyt aivan riehaantunutkaan, tarttui rento meininki silti koko saliin, ja tunnelma keikalla oli hyvä.
Bändin laulaja Henrik Domingo itse piti keikan jälkeen settiä varsin onnistuneena. Äskettäin keikat Pariisissa ja Lontoossa heittänyt bändi tuntui olevan edelleen tyytyväinen myös kotimaan yleisöön. Ja miksei olisi, olihan tupa lähes täynnä, vaikka samaan aikaan Nosturissa soittivat samasta yleisöstä kilpailevat indiebändit Regina ja Le Corps Mince De Francoise.
Muiden muassa edellämainitut bändit ja Joensuu 1685 ovat suomalaisista indiebändeistä onnistuneet murtautumaan kotimaan keikkailussa varsin oleellisille festareille. Kiki Pau ei ainakaan vielä tänä kesänä ole festareiden lavoilla, mutta laulaja-kitaristi Henrik suhtautui asiaan tyynesti, tulee sitten kun tulee -asenteella. Ainakaan orastava ulkomaanmaine ei ole noussut hattuun.
Uutta levyä Let’s Rockin jatkoksi pukkaa Kiki Paulta ehkäpä jo varsin pian, keikallakin kuultiin pari uutta kappaletta.
Kiki Pau @ Lepakkomies 29/5/2009
Aiheeseen liittyviä kirjoituksia: